Olkoon ensimmäinen kirjoitukseni vuodatusta Suomen masentavan huonosti hoidetusta alkoholipolitiikasta.

Tänään käydessäni Alkossa ostamassa päivällisen ohelle latvialaisen porterin myyjä katsoi minua vihaisesti ja tivasi henkilöllisyystodistusta. Tämä on tietysti aivan normaali käytäntö, olenhan 20 vuotta ja saatan joidenkin mielestä näyttää vielä alaikäiseltä. Huvittavaa on kuitenkin se, että lähikaupassa teinit raahaavat joka perjantai laatikoittain olutta tarjouksesta kenenkään ihmettelemättä asiaa sen kummemmin. Mietin asiaa tarkemmin ja totesin että viimeisen vuoden aikana minulta on kaupassa kysytty papereita lähes aina kun olen ostanut yksittäisiä import-oluita keskellä arkipäivää, mutta hakiessani vahvempia juomia viikonloppua varten, olen saanut olla melko rauhassa. Samaten suuria olutpakkauksia ostaessani myyjä on tuskin koskaan vaatinut henkilöllisyystodistusta. Mieleeni heräsi kotimatkalla muutamia ajatuksia:

1. Minkä takia ulkomaisten, hieman harvinaisempien juomion osto tuntuu myyjistä niin kummalliselta, että siinä on pakko olla jotain pielessä ja ostajalta on kysyttävä henkilöllisyystodistus?

2. Jos joku ostaa keskellä arkipäivää pullon olutta, eikö se ole vain suotavaa Keski-Eurooppalaista juomakulttuuria? Onko tällaisen pullon myyminen moraalisesti enemmän väärin kuin korillisen olutta, vai miksi ostajien ikä tuntuu kiinnostavan niin paljon enemmän kuin ostettaessa korillista keskikaljaa? Eikö olisi järkevämpää joustaa ikärajoista juuri tällaisissa tapauksissa nykyisen mallin sijaan?

3. Eikö olisi järkevämpää myyjältäkin olla kohtelias ja hymyillä yksittäisen olut- tai hienon viinipullon ostajalle ja säästää vihaiset katseet keski-ikäisille ylipainoisille miehille, jotka raahaavat korikaupalla kossua mökkireissua varten.

Millä tavalla mennyt hallitus kuvittelee varoitustarrojen hillitsevän edellämainitun kossupullokasojen kulutusta? Varoitustarrojen lisääminen alkoholijuomiin ei muuta tilannetta suuren volyymin viinapulloissa mitenkään. Tarrat lisätään tuotantokoneistossa etikettien ohelle ja lisäkustannuksilta vältytään. Sen sijaan suurimpina kärsijöinä ovat nimenomaan pienen volyymin suhteellisen edulliset tuotteet, kuten import-oluet. Kun olutlaatua tuodaan maahan muutamia satoja kerrallaan, joudutaan tarrat lisäämään jokaiseen pulloon erikseen käsipelillä. Tämä tuo erään uutisen mukaan joka kymmeniä senttejä lisähintaa jokaiseen yksittäiseen pulloon. Oluen hinnan pyöriessä keskimäärin kolmen euron tietämillä tekee tämä jopa kymmeniä prosentteja lisähintaa. Jos kulutus on esimerkiksi sivistyneesti pullo päivässä, tekee tämä vuodessa jo sadan euron suuruisen hinnankorotuksen.

Sivistyneen alkoholinkäytön edistämistä, tosiaan.